 |
Olen kirjoittanut paljon runoja. Itse asiassa olen kirjoittanut hyvin hyvin paljon runoja. Olen kirjoittanut paljon erilaisia runoja. Vapaamittaisia enimmäkseen, mutta myös mitallisia. Mitallisista runoista erityisesti pidän Kalevalamitasta. Tänne olen koonnut satunnaisen otannan runojani vuosilta 1996 - 2008. Ajankohtaista runojen suhteen: Marraskuussa 2009 on ilmestynyt Sinisiä hetkiä,- Lahden runomaratonin runokilpailun runoantologia. Runojani on mukana kyseisessä antologiassa. Lisätietoja täältä. |
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
Kellutaan aamussa oi siskojen siskot kellutaan aamussa Jumalan tyttäret ja pojat tulkaa kaikki veljeni näettekö elämästä on tehty pirun kaunis tulkaa juostaan noille vuorille siskot ja veljet juostaan ylös asti juostaan vuorelle pilviin saakka noustaan kohotaan nähdään valo niiden yläpuolella oleva ja lintujen kiihkeät siiven iskut siiven iskut tullaan alas kukkalaaksoon puiden runkojen vahvaan syliin äitimaahan tulkaa siskot ja veljet tanssitaan kuin heiluvat hullut järkensä menettäneet heilutaan niin että hiukset liehuvat irti kastetaan itsemme jääkylmään veteen jääntuoksuiseen kirpeään herätään elämään oi veljet oi siskot. * * * Illalla sillalla tyttö tohtii tuskin nukkua hän käpertyy tatuoi itsensä hetkeen ilma on liian iso tarjotakseen kodin kaltereiden läpi hän kuulee elämää sade leikkaa siivet aalloilla käy hullu tuuli mikä oli kerran minun olikin hänen uniensa silta ja se nuotio siellä vastarannalla kuten aina Hän löytää sanat hänelle huudetut niiden jäljet pysyvät vaikka pyryttäisi täyteen koko maailman syli. Muistatko niitä päiviä jolloin aloimme kasvaa aikuisiksi? Voiko pimeän keskellä syntyä valo? voiko tähti kurottella taivasta? * * * Talvi tekee kuolemaa kaikki toivovat sitä. Talvi nuutuu ja me olemme onnellisia, sillä räystäät itkevät. Me hieromme karvaisia käsiämme ja siemenpussejamme, jotta pääsisimme istuttamaan. Talvi kuolee pois ja tilalle ryntää kiivas kasvu, joka kuolee myöhemmin pois ja siittää miljöön jälleen uneen ja talveen. Kaikki kiertää, me kaikki olemme samaa. Kaikki kuolee ja kaikki syntyy, kaikki on totta ja epätotta ja me teemme kaikesta sirkusta. Kuolema on elämän piristeruiske. Ilman kuolemaa olisimme harmaita lahnoja. Nyt me olemme kirjavia lahnoja, jotka unohtavat veden ja uimisen, ja jotka harrastavat kuviokelluntaa ja jotka kuvittelevat tietävänsä jotain tästä. * * * * Runo punanokkaiselle puolukalle Kypsy kypsy puolukainen villilapsi viljavainen sorja marja maukkaanlainen kirjomarja kitkapinta paahda kelpo palkeitasi ota voima vierellesi puna tumma huulillesi. Nauti marja mattapinta meheväinen metsän nukka valon hohde housuihisi kerää voima vimmatuinen kehollesi ketterälle tanssi tuulen tantsuloissa keinu kelpo kekkereissä paisu paksuksi poloinen ahmi pilke kulmillesi pynttää posket pirteäksi huulet hurjat hohtoisiksi mätäspallo mielitietty punasilmä sikkurainen polje pontta purjeihisi. Pyöri hyöri puolukainen vahalehti vallatuinen kerää kylkeen ketterästi valo sorja soljahtava taivahalta tallustava kintereillä kimmeltävä nauti marja mattapinta elon kaunis riemuleikki. Puhaltele puolukainen elonvirta vierellesi yllyttele tyttäresi pullistumaan pulskahaksi soita nauruvärssyjäsi että vartut vantteraksi kera marjakumppaneiden. Huuda keuhkot kelpoisena poimijoita kohdallesi kirkaisuja kirpakoita syksyaamuun tyrkytäthän huuda monttu soikeana näpit nöyrät noukkimahan. Rallaa rento rohtomarja mättähällä menninkäisten laula laulu lauantainen veivaa värssy vääräsääri proosan polkkaa polkaisethan sielun seljät sievähäksi näkyväksi näppisille marjan kultaa kuokkiville. Kamalasti karjaisethan että löytää leuto lyyli huivitukka hulmuhelma nopsa jalka nokkelainen saaliin suuren sunnuntaisen mättään viljakkaan omenan mykän metsän nystyröistä ottajaansa vartomasta. Sari Mäki-Penttilä, Puolukkarunot ja rallit 2002 * * * * UKKOKULTA Sohvanauris sohlottaapi maha laaja makkaralla, kieli läski kippuralla, sohvan suuren uurtehissa. Silmät hoopot tollottaapi mölytoosan miettehiä pikasilmin vilkuileepi reissaa surfaten kanavat. Höpötystä hölmöläisten katsoo nokka kippurassa hörönauruin hötkähdellen hullun kiilto silmäsessä. Herkku ruuan pehmennystä värkkää löysin laiskamielin mahan suuren kätkölöissä. Minä huokaan katkerasti lemmen huuma haihtuvainen syttyi kerran heilimöiden lauloi linnut sirkkusuiset loisti taivaan puhdas vaate paistoi päivä niin somasti. Syttyi lempi leimuava lökäpöksyyn lörppäsuuhun sydän sykki mykkyrälle huulet huusi tahdon, tahdon! Niin on kaikki haihtununna äijä riuska rupsahtanna takapuoli laajentunut. Siinä mulla sohvanauris nyt ois vissiin myytävänä ilmaiseksi saatavilla! Hanki kelpo sohvakukka, rehevänä retkottava pottusilla ruokittava, lihapullalannotteinen, kokomaidoin kasteltava, rakkaudella hoidettava, hemmottelu suukkosilla, siitä tykkää meitin karju! Kehräileepi kainomielin, joskus korjaa portin pielen, vaihtaa vaipat pienokaisen töihin varhain jo ajavi, toimii työssä tiitterästi rahaa hankkii rakkaudella, pikku pirtin riemuloiksi kantaa perheen kaikki huolet. Eipä ookkaan myytävänä sohvanauris sohlottava. Pirttiin tahdon herrakullan vaikka vain sohvalle sopivan. Sari Mäki-Penttilä, Runoräppänä 2004. * * * * Sen vanhan rouvan joka kävi täällä aina ennen ja jonka luona me kävimme paksua kahvia juomassa joka istui keinutuolissa eikä siellä paljon muita huonekaluja ollut kuva tipahti lattialle Siinä kahvissa kelluivat kahvinporot pannujauhatusta eikä siitä kehdannut sanoa mitään pari senttiä voita leivän päälle sellaista kellahtanutta kauan pöydällä seissyttä * * * * * Tuijotan miestä joka tuijottaa naista jolla on ruskeat hapsumokkasiinit ja farkkujen lahkeet rytyssä nainen poistuu ja mies lakkaa tuijottamasta ja katsoo minuun ja minä katson poispäin ja kaivan kynän ja vanhan kuitin ja kirjoitan tuijotan miestä joka tuijottaa naista jolla on ruskeat hapsumokkasiinit * * * * * miltä nurmi tuntuu varpaissa tyttö kulta viivähdys elämää vasten ihojen kevättä miltä perhosen lento näyttää tyttö kulta sinullakin voisi olla siivet ovelleen voi lentää koputtaa ja odottaa että päästäisit sisään ja varvas maata kiittää tyttö kulta * * * * * Alkuun |